Chile

Parin viikon tauon jälkeen taas uusi työväenlaulutorstai ja levylautasella uusi kappale, Punaisen langan “Muistan sinut, Amanda”.

Tämä on Víctor Jaran 60-luvun lopulla säveltämä ja sanoittama laulu. Punainen lanka julkaisi versionsa 1977 levyllä “Pohjolan lumiset kalmiston hongat”, Pentti Saaritsan käännöslyriikoilla.

Laulu edustaa aika hyvin Chilen vasemmistolaista Nueva Canción -laululiikettä. Siinä oli tavallista yhdistää paikallista kansanmusiikkia yhteiskunnallisiin teemoihin, usein ennemmin inhimillisten kokemusten ja tarinoiden kautta kuin suoraviivaisesti poliittista sanomaa julistaen.

Laulun sanat seuraavat työläispariskunta Amandan ja Manuelin elämää lyhyissä hetkissä; kadulla, tehtaalla ja lopulta vuoristossa, taistelussa josta Manuel ei palannut. Sanat tarttuvat lyhyisiin onnen hetkiin vastapainona koko muulle elämälle jota hallitsi työ, köyhyys ja poliittinen väkivalta.

Tästäkin Jaran laulusta tuli erityisen merkittävä ja koskettava Chilen sotilasvallankaappauksen jälkeen. Víctor pidätettiin, pahoinpideltiin ja murhattiin Yhdysvaltojen tukeman sotilasjuntan joukkojen toimesta Santiagossa tuhansien muiden uhrien joukossa.

Itselläni on vaikea olla näin jälkikäteen yhdistämättä laulun Amandaa ja Manuelia Víctoriin ja hänen puolisoonsa Joaniin, vaikka oikeasti laulun päähenkilöt eivät ole todellisia. Kuuntelijat ovat varmasti pystyneet sijoittamaan laulun lukuisiin eri henkilöihin ja tapahtumiin eri puolilla Latinalaista Amerikkaa ja miksei muuallakin maailmassa.

Joan Jara on muuten kirjoittanut Víctorista ja Chilen tapahtumista aika koskettavan ja kattavan kirjan, Laulu elämälle. Tämä on mielestäni yksi parhaista kirjoista, jos haluaa tietää mitä Chilessä oikeasti tapahtui tuona aikana. Viimeiset kappaleet ovat kyllä aika rankkaa luettavaa.

Ajoitus tämän laulun valintaan ei ollut ihan sattumaa. Chilen sotilasvallankaappauksen vuosipäivä on huomenna. Ja pienenä mainoksena, Helsingin kulttuuritalolla järjestetään klo 18.00 alkaen “Mitä ne mahtoivat oudolle linnulle - Chilen vallankaappauksen muistokonsertti”, johon taitaa vielä olla lippujakin saatavana.

Tämän viikon työväenlaulutorstaina vaihdetaan kieltä suomesta espanjaan, levylautasella nimikkokappale Quilapayúnin albumilta “El pueblo unido jamás será vencido” (Yhtenäistä kansaa ei voi koskaan voittaa).

Levy on julkaistu Suomi-Chile seuran ja Love Recordsin yhteistyönä Chilen sotilasvallankaappauksen jälkimainingeissa 1973. Quilapayun-yhtye esiintyi Helsingissä pari kertaa juuri ennen vallankaappausta ja presidentti Salvador Allenden murhaa. Tämä levy on liveäänitys näistä konserteista.  Chilen tapahtumista 1973 (ja Quilapayun-yhtyeestäkin vähäsen) oli jo aiemminkin puhetta, kun Agit-Propin “Allendelle” oli esittelyssä pari viikkoa sitten. En toistele itseäni aiheesta tässä, mutta Quilapayunista ja päivän laulusta voin lyhyesti kertoa lisää.

Yhtye perustettiin 1966 ja se oli yksi nueva canción -liikkeen keskeisistä tekijöistä. Kyse oli latinalaisessa Amerikassa levinneestä poliittisesta laululiikkeestä, josta inspiroiduttiin aika paljon myös Eurooppan ja Suomen vastaavissa liikkeissä. Yhtye oli Chilessä vahvasti sitoutunut Allenden hallituksen tukemiseen ja vallankaappauksen jälkeen se on jatkanut toimintaansa Euroopassa.

Laulun “El pueblo unido jamás será vencido” sävelsi yhtyeelle Sergio Ortega, sanat kirjoitettiin yhdessä Quilapayúnin kanssa. Se nauhoitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1973 konsertissa Santiagossa kolme kuukautta ennen vallankaappausta. Kaappauksen jälkeen siitä tuli Chilen vastarintaliikkeen kansainvälinen tunnuslaulu, ja yleisestikin ehkä yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista poliittisista lauluista.

(Jos muuten mietitte, että missä streaming-linkit näistä julkaisuista, niin esim. tästä biisistä ei taida juuri tätä live-versiota löytyä netistä. Muita versioita kyllä. Tosin itse suosittelen ensisijaisesti kiertämään mm. kirpputoreja, levykauppoja ja kirjastoja.) 

Tämän viikon työväenlaulutorstai -julkaisuna todellinen klassikko: Agit-Propin “Allendelle”, levyltä Laulu kaikille (1974). Laulajina Pekka Aarnio, Monna Kamu, Martti Launis ja Sinikka Sokka.

Laulu on yksi tunnetuimmista Chile-solidaarisuusliikeen perinnöistä 1970-luvulta. Jos Palestiina-solidaarisuus näkyy ja kuuluu tämän päivän Suomessa, se ei ole mitään siihen verrattuna, miten laajasti täällä tuettiin latinalaisen Amerikan edistyksellisiä voimia ja vastustettiin Yhdysvaltojen imperialistisia pyrkimyksiä alueella.

Agit-Propille osallistuminen solidaarisuusliikkeeseen oli sekä yhteiskunnallista että henkilökohtaista. Chileläisen, Suomessakin hyvin tunnetun Quilapayún-yhtyeen ja Agit-Propin välille muodostui ystävyys jo vuonna 1971 Berliinin laulufestivaaleilla. Quilapayún kutsui Agit-Propin esiintymään Chileen vuonna 1973.

Yhtye oli Chilessä kiertueella, kun presidentti Salvador Allenden demokraattisesti valittua vasemmistohallintoa yritettiin ensimmäisen kerran kaataa. Agit-Prop evakuoitiin Santiagolaiseen hotelliin suojaan ammuskelua. Myöhemmin samana vuonna vallankaappaus onnistui. Allende sekä tuhannet muut chileläiset olivat kuolleita, ensimmäisinä uhreina oikeistoterrorissa joka tuli kestämään 17 vuotta.

Suomessa USA:n tukema vallankaappaus ja sitä seurannut diktatuuri tuomittiin laajasti, jonkin verran myös vasemmiston ulkopuolella, jos ei poliittisesti niin ainakin humanitaarisesti. Agit-Propille ja suomalaiselle vasemmistolle Chilen tapahtumat oli valtava järkytys. Vallankaappauksesta seuraavana päivänä Pentti Saaritsa oli jo kirjoittanut “Allendelle”-laulun tekstit ja Eero Ojanen tehnyt sävellyksen.

Agit-Prop lauloi kappaleen ensimmäistä kertaa livenä muutamia päiviä myöhemmin. Pekka Aarnio itki niin, että laulusta ei tullut mitään. Samana vuonna Love Recordsin julkaisemalla levyllä tunne on myös käsinkosketeltava. Todella voimakas laulu tänäkin päivänä, ja ajaton viesti, joka voisi nytkin kohdetta vaihtamalla sijoittua lukuisiin paikkoihin.

“Mitä ne luulivat saavuttavansa?
Saivat otsaansa Kainin merkin,
vastaansa kaikkien kansojen vihan,
maailman vahvimman sissiliikkeen,
sydänten punaiset armeijakunnat”