Chile

Tämän viikon työväenlaulutorstaina vaihdetaan kieltä suomesta espanjaan, levylautasella nimikkokappale Quilapayúnin albumilta “El pueblo unido jamás será vencido” (Yhtenäistä kansaa ei voi koskaan voittaa).

Levy on julkaistu Suomi-Chile seuran ja Love Recordsin yhteistyönä Chilen sotilasvallankaappauksen jälkimainingeissa 1973. Quilapayun-yhtye esiintyi Helsingissä pari kertaa juuri ennen vallankaappausta ja presidentti Salvador Allenden murhaa. Tämä levy on liveäänitys näistä konserteista.  Chilen tapahtumista 1973 (ja Quilapayun-yhtyeestäkin vähäsen) oli jo aiemminkin puhetta, kun Agit-Propin “Allendelle” oli esittelyssä pari viikkoa sitten. En toistele itseäni aiheesta tässä, mutta Quilapayunista ja päivän laulusta voin lyhyesti kertoa lisää.

Yhtye perustettiin 1966 ja se oli yksi nueva canción -liikkeen keskeisistä tekijöistä. Kyse oli latinalaisessa Amerikassa levinneestä poliittisesta laululiikkeestä, josta inspiroiduttiin aika paljon myös Eurooppan ja Suomen vastaavissa liikkeissä. Yhtye oli Chilessä vahvasti sitoutunut Allenden hallituksen tukemiseen ja vallankaappauksen jälkeen se on jatkanut toimintaansa Euroopassa.

Laulun “El pueblo unido jamás será vencido” sävelsi yhtyeelle Sergio Ortega, sanat kirjoitettiin yhdessä Quilapayúnin kanssa. Se nauhoitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1973 konsertissa Santiagossa kolme kuukautta ennen vallankaappausta. Kaappauksen jälkeen siitä tuli Chilen vastarintaliikkeen kansainvälinen tunnuslaulu, ja yleisestikin ehkä yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista poliittisista lauluista.

(Jos muuten mietitte, että missä streaming-linkit näistä julkaisuista, niin esim. tästä biisistä ei taida juuri tätä live-versiota löytyä netistä. Muita versioita kyllä. Tosin itse suosittelen ensisijaisesti kiertämään mm. kirpputoreja, levykauppoja ja kirjastoja.) 

Tämän viikon työväenlaulutorstai -julkaisuna todellinen klassikko: Agit-Propin “Allendelle”, levyltä Laulu kaikille (1974). Laulajina Pekka Aarnio, Monna Kamu, Martti Launis ja Sinikka Sokka.

Laulu on yksi tunnetuimmista Chile-solidaarisuusliikeen perinnöistä 1970-luvulta. Jos Palestiina-solidaarisuus näkyy ja kuuluu tämän päivän Suomessa, se ei ole mitään siihen verrattuna, miten laajasti täällä tuettiin latinalaisen Amerikan edistyksellisiä voimia ja vastustettiin Yhdysvaltojen imperialistisia pyrkimyksiä alueella.

Agit-Propille osallistuminen solidaarisuusliikkeeseen oli sekä yhteiskunnallista että henkilökohtaista. Chileläisen, Suomessakin hyvin tunnetun Quilapayún-yhtyeen ja Agit-Propin välille muodostui ystävyys jo vuonna 1971 Berliinin laulufestivaaleilla. Quilapayún kutsui Agit-Propin esiintymään Chileen vuonna 1973.

Yhtye oli Chilessä kiertueella, kun presidentti Salvador Allenden demokraattisesti valittua vasemmistohallintoa yritettiin ensimmäisen kerran kaataa. Agit-Prop evakuoitiin Santiagolaiseen hotelliin suojaan ammuskelua. Myöhemmin samana vuonna vallankaappaus onnistui. Allende sekä tuhannet muut chileläiset olivat kuolleita, ensimmäisinä uhreina oikeistoterrorissa joka tuli kestämään 17 vuotta.

Suomessa USA:n tukema vallankaappaus ja sitä seurannut diktatuuri tuomittiin laajasti, jonkin verran myös vasemmiston ulkopuolella, jos ei poliittisesti niin ainakin humanitaarisesti. Agit-Propille ja suomalaiselle vasemmistolle Chilen tapahtumat oli valtava järkytys. Vallankaappauksesta seuraavana päivänä Pentti Saaritsa oli jo kirjoittanut “Allendelle”-laulun tekstit ja Eero Ojanen tehnyt sävellyksen.

Agit-Prop lauloi kappaleen ensimmäistä kertaa livenä muutamia päiviä myöhemmin. Pekka Aarnio itki niin, että laulusta ei tullut mitään. Samana vuonna Love Recordsin julkaisemalla levyllä tunne on myös käsinkosketeltava. Todella voimakas laulu tänäkin päivänä, ja ajaton viesti, joka voisi nytkin kohdetta vaihtamalla sijoittua lukuisiin paikkoihin.

“Mitä ne luulivat saavuttavansa?
Saivat otsaansa Kainin merkin,
vastaansa kaikkien kansojen vihan,
maailman vahvimman sissiliikkeen,
sydänten punaiset armeijakunnat”