Punainen Lanka

Parin viikon tauon jälkeen taas uusi työväenlaulutorstai ja levylautasella uusi kappale, Punaisen langan “Muistan sinut, Amanda”.

Tämä on Víctor Jaran 60-luvun lopulla säveltämä ja sanoittama laulu. Punainen lanka julkaisi versionsa 1977 levyllä “Pohjolan lumiset kalmiston hongat”, Pentti Saaritsan käännöslyriikoilla.

Laulu edustaa aika hyvin Chilen vasemmistolaista Nueva Canción -laululiikettä. Siinä oli tavallista yhdistää paikallista kansanmusiikkia yhteiskunnallisiin teemoihin, usein ennemmin inhimillisten kokemusten ja tarinoiden kautta kuin suoraviivaisesti poliittista sanomaa julistaen.

Laulun sanat seuraavat työläispariskunta Amandan ja Manuelin elämää lyhyissä hetkissä; kadulla, tehtaalla ja lopulta vuoristossa, taistelussa josta Manuel ei palannut. Sanat tarttuvat lyhyisiin onnen hetkiin vastapainona koko muulle elämälle jota hallitsi työ, köyhyys ja poliittinen väkivalta.

Tästäkin Jaran laulusta tuli erityisen merkittävä ja koskettava Chilen sotilasvallankaappauksen jälkeen. Víctor pidätettiin, pahoinpideltiin ja murhattiin Yhdysvaltojen tukeman sotilasjuntan joukkojen toimesta Santiagossa tuhansien muiden uhrien joukossa.

Itselläni on vaikea olla näin jälkikäteen yhdistämättä laulun Amandaa ja Manuelia Víctoriin ja hänen puolisoonsa Joaniin, vaikka oikeasti laulun päähenkilöt eivät ole todellisia. Kuuntelijat ovat varmasti pystyneet sijoittamaan laulun lukuisiin eri henkilöihin ja tapahtumiin eri puolilla Latinalaista Amerikkaa ja miksei muuallakin maailmassa.

Joan Jara on muuten kirjoittanut Víctorista ja Chilen tapahtumista aika koskettavan ja kattavan kirjan, Laulu elämälle. Tämä on mielestäni yksi parhaista kirjoista, jos haluaa tietää mitä Chilessä oikeasti tapahtui tuona aikana. Viimeiset kappaleet ovat kyllä aika rankkaa luettavaa.

Ajoitus tämän laulun valintaan ei ollut ihan sattumaa. Chilen sotilasvallankaappauksen vuosipäivä on huomenna. Ja pienenä mainoksena, Helsingin kulttuuritalolla järjestetään klo 18.00 alkaen “Mitä ne mahtoivat oudolle linnulle - Chilen vallankaappauksen muistokonsertti”, johon taitaa vielä olla lippujakin saatavana.

Tämän viikon työväenlaulutorstai menee aika syvissä vesissä, päivän kappaleena on nimittäin Punaisen langan versio Punavangin laulusta.

Yhtyeenä Punainen lanka on ehkä isoin suosikkini tästä genrestä, jopa Agit-Propin yli. Heillä on hienoja versioita perinteisistä työväenlauluista sekä ei-poliittisista kansanlauluista. Ja myös omaa tuotantoa, erityisesti 70-luvulle sopivasti kansainvälisistä solidaarisuusteemoista.

Punavangin laulu on raskas kappale raskaasta aiheesta, mutta voimakas ja sanoitushetken tapahtumia ja tunteita hyvin kuvaava. Itselleni tämä versio on paras levytys laulusta. Harri Saksalan ja Eija Ahvon äänistä sekä bändin säestyksestä kuuluu läpi laulun merkitys myös heille.

Laulun on kirjoittanut työväenlehtien toimittaja ja runoilija Jali Joutsenniemi Tammisaaren vankileirillä 1919. En mene leirin historiaan ja oloihin sen tarkemmin tässä lyhyessä tekstissä, mutta mielestäni ne ovat yksi suurimmista tahroista tämän maan historiassa.

Itselläni on Punaisen langan julkaisemat kaksi levyä vinyylinä, mutta CD-kokoelma “Taistelija (1976-1977)” löytyy suoratoistopalveluista. Tällä kokoelmalla Punavangin laulun perässä on yhtyeen versio inkeriläisestä kansansävelmästä Marjukkainen. Kuuntelin nämä putkeen kun kirjoitin tätä ja täytyy sanoa että kyseessä on hyvä valinta kokoelmalla, laulut ovat eri taustoista huolimatta jotenkin erinomainen pari toisilleen.

“Oi kuulkaa, kun lauluni helää,
punavangin on laulu tää
Niin totta, kuin veljeys elää
pois saatava teljet on nää"

Tänään on muuten myös Pariisin kommuunin väkivaltaisen hajottamisen vuosipäivä. Punavangin laulu toki sijoittuu suomalaiselle vankileirille 1919, mutta paljon tuttua laulun kertojan tarinassa epäonnistuneen kapinan jälkeen olisi varmasti ollut hänen ranskalaisille aatetovereilleen Pariisissa 1871. Ja pienenä sattumana päivä on sikälikin sopiva, että Punavangin laulun sävel on joidenkin lähteiden mukaan peräisin ranskalaisesta kansanlaulusta.