Tämän viikon työväenlaulutorstai menee aika syvissä vesissä, päivän kappaleena on nimittäin Punaisen langan versio Punavangin laulusta.
Yhtyeenä Punainen lanka on ehkä isoin suosikkini tästä genrestä, jopa Agit-Propin yli. Heillä on hienoja versioita perinteisistä työväenlauluista sekä ei-poliittisista kansanlauluista. Ja myös omaa tuotantoa, erityisesti 70-luvulle sopivasti kansainvälisistä solidaarisuusteemoista.
Punavangin laulu on raskas kappale raskaasta aiheesta, mutta voimakas ja sanoitushetken tapahtumia ja tunteita hyvin kuvaava. Itselleni tämä versio on paras levytys laulusta. Harri Saksalan ja Eija Ahvon äänistä sekä bändin säestyksestä kuuluu läpi laulun merkitys myös heille.
Laulun on kirjoittanut työväenlehtien toimittaja ja runoilija Jali Joutsenniemi Tammisaaren vankileirillä 1919. En mene leirin historiaan ja oloihin sen tarkemmin tässä lyhyessä tekstissä, mutta mielestäni ne ovat yksi suurimmista tahroista tämän maan historiassa.
Itselläni on Punaisen langan julkaisemat kaksi levyä vinyylinä, mutta CD-kokoelma “Taistelija (1976-1977)” löytyy suoratoistopalveluista. Tällä kokoelmalla Punavangin laulun perässä on yhtyeen versio inkeriläisestä kansansävelmästä Marjukkainen. Kuuntelin nämä putkeen kun kirjoitin tätä ja täytyy sanoa että kyseessä on hyvä valinta kokoelmalla, laulut ovat eri taustoista huolimatta jotenkin erinomainen pari toisilleen.
“Oi kuulkaa, kun lauluni helää,
punavangin on laulu tää
Niin totta, kuin veljeys elää
pois saatava teljet on nää"
Tänään on muuten myös Pariisin kommuunin väkivaltaisen hajottamisen vuosipäivä. Punavangin laulu toki sijoittuu suomalaiselle vankileirille 1919, mutta paljon tuttua laulun kertojan tarinassa epäonnistuneen kapinan jälkeen olisi varmasti ollut hänen ranskalaisille aatetovereilleen Pariisissa 1871. Ja pienenä sattumana päivä on sikälikin sopiva, että Punavangin laulun sävel on joidenkin lähteiden mukaan peräisin ranskalaisesta kansanlaulusta.